Ensimmäistä kauttaan Ilveksen A-nuorissa pelaava puolustaja Valtteri Ilomäki on pelannut nousujohtoisen kauden. Viime kaudella Pohjois-Amerikassa pelannut Ilves-kasvatti on varsinkin kauden kevätpuolella noussut monen Ilves-kiekkoa seuraavan tietoisuuteen.

Viime kaudeksi Valtteri Ilomäki vaihtoi tutut kuviot Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Ilomäki sai vinkkiä Pohjois-Amerikasta vielä viime kaudella Ilveksen A-nuorissa pelanneelta puolustaja Tino Kauppiselta ja päätti lähteä katsomaan, miltä meno toisella puolella Atlantin valtamerta näyttää.

– Kaverini, Kauppisen Tino, oli ollut siellä vuotta aikaisemmin ja kertoi, millaista siellä oli ollut. Se sai itseni vähän innostumaan siitä, ja mietin, että olisi kiva käydä katsomassa, millaista se tuohu siellä on.

Joukkue oli New Hampshire Jr. Monarchs. Ilomäki otettiin joukkueessa hyvin vastaan, ja reissusta jäi hyvät muistot. Pelikin sujui mallikkaasti, kunhan puolustaja oppi pienen kaukalon niksit.

– Joukkue pelasi Concordin kaupungissa New Hampshiren osavaltiossa. Aika pieni kylä se oli, mutta sopeuduin sinne hyvin ja joukkueessa minut otettiin vastaan todella hyvin. Siellä kyseltiin kaikenlaista ja oltiin kiinnostuneita.

– Kyllä se oli hieno kokemus. Lähteminen silloin jännitti, mutta hienot muistot siitä jäi. Tuli paljon kavereita ja pelikin kulki hyvin. Sarja oli tasoltaan aika lähellä B-nuorten sarjaa. Täällä on ehkä taitavampia pelaajia, mutta siellä oli pieni kaukalo, jossa mentiin lujaa päästä päähän. Aluksi itsestä tuntui, että ei ole oikein tilaa kentällä, mutta kun pääsi siihen rytmiin mukaan, niin kyllä se sopi aika hyvin. Luulen, että se on auttanut muutenkin. Ei ollut niin paljon aikaa miettiä ja ratkaisut tulivat rutiininomaisimmiksi, Valtteri pohtii viime kaudelta saamaansa oppia.

Mitään ihmeempiä kommelluksia reissulla ei tapahtunut. Pelillisten asioiden lisäksi takaisin tuli huomattavasti kohentunut kielitaito.

– Ei siellä mitään ihmeellisyyksiä tapahtunut. Välillä tuli vähän jotain väärinkäsityksiä, kun meikäläisen aksenttia ei oikein ymmärretty, puolustaja naurahtaa.

– Englannin kieleni ei ollut kovin hyvä, kun lähdin sinne. Alkuun tuli oltua vähän hiljaa, mutta sitten kun sitä vaan puhui, niin kyllä sitä oppi hiljalleen. Kyllä se parani vuoden aikana huomattavasti.

Bussireissut ja Suomen mestaruus

Kiekko on vienyt nuorta miestä jo Pohjois-Amerikan kaukaloita myöten. Kaikki sai alkunsa kuitenkin Kangasalla.

– Aloitin kiekkoilun 3-4-vuotiaana Kangasalan Kisa-Eaglesin luistelukoulussa. Siellä pelasin jokusen vuoden, ja sitten kun Ilvekseen perustettiin taitoryhmä, niin pääsin siihen mukaan. Pari vuotta pelasin molemmissa joukkueissa ja sitten jossain vaiheessa siirryin kokonaan Ilvekseen.

Kiekkoilun pariin Valtterin vei itsekin Ilveksessä pelannut isä. Nuorempi Ilomäki nautti kuitenkin touhusta jo pienestä pitäen.

– Iskä minut sinne silloin pienenä vei, mutta kyllä minä siellä tykkäsin käydä ihan pienestä lähtien. Joskus nuoremmissa C-junioreissa homma muuttui vähän totisemmaksi – siinä kohtaa sai vielä ehkä vähän lisää kipinää tähän touhuun.

Pikkujunnuna etenkin pitkät bussimatkat olivat poikien mieleen.

– Kisasta on jäänyt esimerkiksi mieleen ensimmäinen pitkän matkan turnaus, kun oltiin Raahessa pelaamassa. Se oli pitkä matka pienille pojille olla bussissa, mutta se oli hieno kokemus. Ilveksessä muistan kanssa Oulussa pelatun turnauksen, Ilves-Montrealissa junnuvuosiaan pelannut Valtteri muistelee.

Vuodet vierivätkin Ilveksessä pelatessa ennen viime vuoden ulkomaankeikkaa. Edellinen kausi Ilveksen paidassa päättyi mestaruuteen, kun Ilomäki oli mukana voittamassa B2-junioreiden Suomen mestaruutta.

– Aloitin sen kauden B-nuorissa, mutta en aina mahtunut kokoonpanoon. Kävin pelaamassa aina välillä B2-pelejä ja ajattelin, että menen sinne kokonaan – siellä oli paljon tuttuja jätkiä ja sain pelata paljon. Se oli kaikkinensa hyvä kausi ja voitettiin vielä mestaruus, ratkaisevassa finaalissa Ilveksen kolmannen maalin tehnyt Ilomäki kertoo.

Hyökkääjästä pakiksi

Viime vuodet ovat vierähtäneet Ilomäellä puolustajan tontilla, mutta vielä C-junioreissakin Valtteri pelasi välillä hyökkääjänä.

– C2-junioreissa taisin ensimmäisen kerran pelata pakkina. Silloin ei ollut tarpeeksi pakkeja ja minut vähän niin kuin laitettiin pakiksi. Se jäi sitten vähän päälle. Alkuun se oli vähän sellaista, että menin pelaamaan pakkia, kun piti, mutta kyllä se siitä alkoi pikku hiljaa maistumaan, Valtteri kertoo pelipaikanvaihdoksesta.

Hyökkääjänä pelaamisesta on ollut ainakin jonkin verran etua myös nykyisellä pelipaikalla.

– Kyllä siitä varmasti on hyötyä. Joissain tilanteissa huomaa, että vähän niin kuin ymmärtää, mitä hyökkääjä yrittää tehdä.

Ilomäki pyrkii kentällä olemaan ikävä pelaaja vastustajille.

– Yritän pelata kovaa ja olla sellainen pelaaja, jota vastaan vastustajien ei ole mukava pelata. Kiekollinen pelikin on ihan hyvää.

Katsomoon on näyttänyt, että myös pelirohkeutta riittää ja välillä nähdään vähän poikkeuksellisempiakin ratkaisuja.

– No joo, enemmän se oli sitä nuorempana. Nyt on ehkä pikkuisen joutunut rajoittamaan, mutta kyllä edelleen voi jotain välillä yrittää. Toki sarjatkin aina iän myötä kovenevat, ja aina ei ihan kaikkia kikkoja pysty heittämään, puolustaja hymyilee.

Vaikea syksy vaihtui maajoukkuekutsuun

Kuluvaksi kaudeksi Ilomäki päätti palata Ilvekseen ja sen A-nuoriin, vaikka myös New Hampshire olisi halunnut puolustajan jatkavan seurassaan.

– Olisi ollut mahdollisuus jäädä sinnekin. Kävin Monarchsien A-junnujen tryoutilla ja olisin päässytkin joukkueeseen, mutta olin ollut siellä jo vuoden ja jotenkin halusin palata kotiin.

Alku tutussa kotiseurassa ei kuitenkaan lähtenyt toiveiden mukaisesti liikkeelle.

– Iso kaukalo tuntui hirveän vaikealta pienen jälkeen – se oli ehkä osasyy siihen. Muutenkin alkukaudesta ei jotenkin vaan lähtenyt.

– Kävin B:ssäkin pelaamassa muutaman pelin – valmentajien sanoin ”Metsästämässä kadonnutta itseluottamusta”. Ja kyllä se toimikin. Rupesin vähän miettimään, mitä minun pitäisi tehdä tuolla kentällä. Se alkukausi oli vähän sellaista mököttämistä, kun peli ei oikein sujunut. Sitten aloin miettimään, että mitä sitä mököttää, vaan keskittyy vain seuraavaan vaihtoon. Pääkopan sisällä se suurin kehitysaskel on kauden aikana tapahtunut, Valtteri analysoi.

Vaikean alun jälkeen suunta onkin kääntynyt jyrkästi ylöspäin. Siitä osoituksena valinta Ilveksen tammikuun parhaaksi A-junioriksi.

– Kyllä se oli hienoa saada sellainen kunnianosoitus. Tuntee, että jotain on tehty oikein. Peleissä olen ruvennut tekemään pienet asiat oikein – ne sitten lopulta ratkaisevat.

Eivätkä valinnat jääneet pelkästään siihen, vaan helmikuun alussa Ilomäki valittiin myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen Saksassa pelattavaan viiden maan turnaukseen.

– Vähän yllätyksenä se tuli. Mutta oli hienoa saada sellainen kutsu ja huomata, että ehkä joku on huomannut minut tuolla kentällä. Kyllä se nosti mieltä ja motivaatiotakin jonkin verran. Maajoukkuevalinnalla ei voi lähteä kellumaan, vaan pitää painaa hommia entistä enemmän, lupaava puolustaja muistuttaa.

Avausmaali Koulukadun legendaarisella kentällä

Ilveksen A-nuorten kausi on sujunut hyvin ja joukkue on ollut aivan alkua lukuun ottamatta mukana sarjan kärkikahinoissa. Iloista ja luovaa hyökkäyspeliä pelaava joukkue pelaa pelistä toiseen viihdyttävää ja voittavaa jääkiekkoa.

– Hyvin on mennyt. Muutama heikompi jakso on ollut, mutta kaikillehan niitä tulee kauden aikana. Meillä on tosi vahva hyökkäys. Pitää vaan puolustaa tarkasti ja laittaa paikoista maalit. Sen pitäisi kyllä riittää, Valtteri linjaa.

Mutta mihin asti sen pitäisi tällä kaudella riittää?

– Ei meillä joukkueena taida olla mitään tavoitetta asetettu, mutta kyllä se mitali ja mestaruus pitää tällä joukkueella tavoitteena olla. Yhtään peliä ei olla todellakaan lähdössä häviämään, puolustaja painottaa.

Ilomäellä on A-nuorissa tuttuja valmentajia, sillä Jouko Myrrä ja Timo Peltomaa luotsasivat Valtteria jo C-nuorissa.

– ”Jokke” oli minulla jo C:ssä valmentajana ja tykkäsin jo silloin. Kertoo asiat suoraan ja rehellisesti – tykkään kyllä siitä. ”Tinke” on tulinen sielu, ja jos peli ei kulje, niin tekee sen asian myös selväksi. Mutta niin sen pitää ollakin.

Valmennustroikan täydentää entinen kovan luokan liigapakki Pasi Saarinen.

– ”Pate” on vanha pakki, ja siitä on ollut itselleni tosi isoa hyötyä. Osaa kertoa pieniä vinkkejä, jotka auttavat esimerkiksi maalineduspelaamisessa ja muissa tärkeissä jutuissa, Valtteri kiittelee.

Kausi on vielä kesken ja parhaat pelit edessä, mutta tähänkin mennessä on riittänyt paljon hyviä hetkiä. Yksi niistä on Koulukadun legendaarisella kentällä pelattu Ilveksen ja Tapparan välinen A-nuorten talviklassikko.

– En ole ennen pelannut virallista peliä ulkona. Oli tullut paljon väkeä katsomaan ja pelattiin hienoilla paidoilla. Oli kyllä tosi hieno kokemus nuorille jätkille.

Vaikka katsomossa varpaat palelivatkin, ei pelaajille ehtinyt tulla kylmä vaihtoaitiossa istuessa.

– Ei minulle ainakaan tullut. Sen verran kierroksilla käy muutenkin paikallispeleissä, että ei ehtinyt tulemaan kylmä, Ilomäki naurahtaa.

Ilveksen 4-7-voittoon päättynyt peli jää Ilomäelle varmasti mieleen siitäkin syystä, että puolustaja napautti pelissä komealla rannelaukauksella uransa ensimmäisen maalin Nuorten SM-liigassa.

– Se oli kyllä hieno hetki. Tuli hyvä tunne, kun näki kiekon painuvan maaliin, puolustaja myhäilee.

Helmikuun 25. päivä 19 vuotta täyttäneen Ilomäen kausi on ollut nousujohteinen. Tulevaisuutta jääkiekosta nauttiva puolustaja ei sen enempää vielä mieti.

– En ole sitä ikinä sen kummemmin miettinyt. Kai se tavoite on päästä pelaamaan tätä ammatikseni, mutta nyt tehdään kovaa hommia ja mennään päivä kerrallaan.