Ilveksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja ja mestarivalmentaja Seppo Helle (s. 21.01.1937) nukkui pois vappuna pitkän sairauden uuvuttama. Seppo Helle on aateloitu Suomen jääkiekkoleijonaksi numerolla 152 ansioistaan seurajohtajana ja valmentajana. Noin kolmen vuosikymmen uran Ilveksen ja jääkiekon parissa tehnyt Seppo Helle löysi vielä myöhemmillä vuosillaan itselleen toisen elämänuran ja teki pitkän ja merkittävän työn auttamalla huumeongelmista toipuvia nuoria.
Ensimmäinen päätoiminen seuravalmentaja Suomessa
Seppo Helle oli monella tapaa merkittävä ja uraauurtava henkilö niin Ilveksen kuin koko suomalaisenkin jääkiekon historiassa. Seppo pelasi junioreissa niin jalkapalloa kuin jääkiekkoakin, mutta edustustasot jäivät molemmissa lajeissa pelaajana kokematta, sillä veri veti valmentamiseen ja molemmille ei aikaa jäänyt.
Toukokuussa 1961 aiemmin junioreita menestyksekkäästi valmentanut Seppo Helle sai kutsun kahvila Siilinkariin tapaamaan Juhani Linkosuota ja Pekka Terhoa. Tapaamisessa nämä kaksi Ilves-vaikuttajaa kertoivat Sepolle halustaan palkata hänet Ilveksen päätoimiseksi toiminnanjohtajaksi. Helle työskenteli tuolloin vakituisessa työsuhteessa Aamulehden urheilutoimituksessa, mutta ei voinut vastustaa houkutusta ja otti haasteen vastaan. Helle oli tehtävään valittaessaan vasta 24-vuotias. Elämäkerta-kirjassaan Tikkunekkuja nuorille Seppo muistelee pitkäksi venyneen Ilves- uransa alkuhetkiä:
– Aloitin toiminnanjohtajan työni Ilveksessä kesäkuussa 1961 kuin kesälaitumelle päässyt vasikka. Vauhdilla ja nuoruuden intoa pursuten. Pää täynnä suunnitelmia ja kovaa halua uudistaa silloin mielestäni vähän vanhanaikaista Ilvestä. Olin intoa täynnä saadessani tehdä työtä rakastamani jääkiekkoilun parissa vanhan ja maineikkaan seuran lipunkantajana.
Kesällä työnkuva kuitenkin muuttui valmentajaksi. Ilveksen päävalmentajana toiminut Aarne Honkavaara päätti pitää taukoa valmennustöistä ja ehdotti seuraajakseen Seppo Hellettä. Helle valittiin tehtävään ja samalla hänestä tuli seuratasolla ensimmäinen päätoiminen valmentaja Suomessa. Seppo valmensi Ilvestä kolmen kauden ajan- saavutuksina yksi mestaruus ja kaksi pronssia.
Valmennusvuosien jälkeen Helle jatkoi työtään Ilveksen toiminnanjohtajana. 70-luvun lopulla Ilveksen edustusjoukkue alkoi toimia enemmän omillaan ja Helteestä tuli joukkueen manageri, tietysti ensimmäinen laatuaan Suomessa. Ilveksen ohella Helle antoi suuren työpanoksen myös Jääkiekkoliitolle ja jääkiekon SM-liigalle. Seppo kuului tamperelaisryhmittymään, joka oli vahvasti edesauttamassa jääkiekon SM-liigan syntyä. Seppo itse piti SM-liigan perustamista silloin melko eripuraisissa jääkiekkoympyröissä jääkiekkouransa tärkeimpänä asiana ja onnistumisena.
Legendaariset Tikkunekut
Tikkunekut on yksi mielenkiintoisimmista ja merkittävimmistä tarinoista Ilveksen historiassa. Tarina alkoi käytännössä jalkapallokentiltä kesällä 1953. Reilun kymmenen vanhat pojat pelasivat Tampereen Palloilijoiden riveissä jalkapalloa menestyen mallikkaasti. Näiden poikien valmentajana toimi Seppo Helle, joka itse oli pelaajiaan vain muutaman vuoden vanhempi.
Suurin osa pojista pelasi myös jääkiekkoa ja he halusivat pitää saman porukan kasassa myös talvisin. TBK olisi halunnut pojat riveihinsä, mutta TBK:n seurajohto olisi samalla halunnut poikien siirtyvän jalkapallossa Kalevan Pallopoikien riveihin. Seppo Helle halusi kuitenkin olla lojaali TaPalle ja kysyi seuralta mahdollisuutta pelata myös jääkiekkoa TaPan väreissä. Vastaus oli myönteinen ja näin poikaporukka pääsi pelaamaan myös talvella yhdessä. Seppo Helteen johdolla innokkaat pojat tulivat perustaneeksi ”oman” jääkiekkoseuransa Tampereelle. Pian tämä porukka sai lempinimekseen Tikkunekut.
Yksi mukana olleista pojista oli Kaj Matalamäki, joka muistelee Tikkunekut nimityksen alkuperästä seuraavaa:
– Tikkunekut-nimi joukkueellemme syntyi varmaankin puolivahingossa, kun emme siirtyneetkään Kalevan Pallopoikien joukkueeseen. Helteen Sepon ohjattua meidät TaPaan palloilupiireissä syntyi käsitys, että meidät ikään kuin lahjottiin siirtymään TaPaan ja houkuttimena käytettiin Sorsapuiston kentän laidalla sijainneesta kioskista ostettuja tikkunekkuja.
– Oliko huhujen levittämisessä mukana kateutta ja kaunaa, vai oliko koko joukkueen siirto jääkiekkoa pelaamattomaan seuraan muuten vain niin erikoinen tapaus, että nuorten poikien katsottiin olevan alttiita mahdollisille vaikutteille, sitä en osaa arvioida. Joka tapauksessa joukkueemme lempinimeksi tuli pian Tikkunekut, josta olimme ylpeitä heti alusta asti.
Tikkunekkujen porukasta kuoriutui myöhemmin Suomen mestareita, maajoukkuepelaajia ja valmentajia. Matalamäki korostaa Seppo Helteen panosta nuorukaisille:
– Helteen Sepon panosta Tikkunekkujen isähahmona en voi milloinkaan unohtaa enkä tarpeeksi korostaa. Ehtymättömästä mielikuvituksestaan hän osasi aina ammentaa uusia ja uusia harjoitteita, leikinomaisuutta ja kilpailutilanteita mielenkiintomme säilyttämiseksi. Toisaalta hänen auktoriteettinsa piti meidät tiukasti kaidalla tiellä eikä mitään ylilyöntejä milloinkaan tapahtunut.
Kaikkien aikojen nuorimmat Suomen mestarit
TaPalla ei kuitenkaan ollut pidemmän päälle taloudellista mahdollisuutta tukea jääkiekkojoukkuetta ja Tikkunekut siirtyivät Ilveksen riveihin. Aika oli otollinen, sillä Ilveksessä oli muutaman vuoden päästä tapahtumassa sukupolven vaihdos ja nuoret lupaukset saivat muutaman junioreissa pelatun kauden jälkeen mahdollisuutensa näyttää kyntensä mestaruussarjassa.
Kun Helle aloitti Ilveksen edustusjoukkueen päävalmentajana vuonna 1961, hänellä olikin käsissään käytännössä se sama joukkue, jota Seppo oli jo vuosikaudet valmentanut. Lähtökohdat Helteen ensimmäiselle kaudelle päävalmentajana eivät olleet häävit. Ilves oli edelliskaudella ollut sarjassa seitsemäs ja kokenut rajun nuorennusleikkauksen. Joukkueen keski-ikä oli vain 19,8 vuotta ja valmentajana toimi edustasolla noviisi Helle, joka itsekin oli vasta 24-vuotias. Vaikka sama ryhmä olikin menestynyt junioreissa hienosti, oli ennen kauden alkua asiantuntijoiden yleisenä ennustuksena se, että Ilves on kauden todennäköisin hännänhuippu.
Tikkunekut eivät kuitenkaan ennakkoarvioista välittäneet, vaan hävisivät koko kauden aikana ainoastaan kaksi ottelua ja marssivat lopulta Suomen mestareiksi. Kun joukkueen kokenein pelaaja ja kapteeni, 25-vuotias Raimo Kilpiö nosti Kanada-maljan harteilleen Lappeenrannassa Ilveksen sinetöidessä mestaruutensa 1-5-voitolla, päättyi tavallaan myös vuosikymmenen verran kestänyt Tikkunekkujen yhteinen matka.
Seuraavat kaksi kautta Helle jatkoi Ilveksen päävalmentajana ja tuloksena oli kaksi pronssimitalia. Kausi 1963-64 päättyi niin kovaan pettymykseen, että Helle päätti lopettaa valmentajanuransa. Sekä Ilves, Tappara, että TK-V päätyivät sarjassa tasapisteisiin. Ilves anoi Seppo Helteen johdolla Jääkiekkoliitolta mestaruuden ratkaisemista kolmen tasapisteisiin päätyneen joukkueen erillisellä loppusarjalla. Liitto kuitenkin piti kiinni päätöksestään, jossa mestarin ratkaisi tasapisteisiin päädyttäessä maaliero. Näin Tappara vei lopulta kultamitalit, TK-V hopeat ja Ilves joutui tyytymään pronssiin. Seppo Helle teki tästä omat johtopäätöksensä ja tuli siihen tulokseen, että Ilveksen on aika vaihtaa valmentajaa.
Penkin taakse Helle ei enää palannut, mutta mestaruuden lisäksi käden jälki suomalaiseen jääkiekkoon näkyi mm. siinä, että Helle aloitti Ilvestä luotsatessaan ensimmäisenä valmentajana Suomessa peluuttamaan vakituisesti kolmea hyökkäysketjua.
Sepon intohimo jääkiekkoon siirtyi myös jälkipolville, sillä Sepon poika Jari ”Veikka” Helle on tehnyt pitkän uran jääkiekossa pelaajana ja valmentajana. Myös pojanpoika Joel Helle on jatkanut perheen kiekkoperinteitä ja pelasi vielä toissa kaudella Ilveksen A-junioreissa.
Nuorten auttamisesta tuli toinen elämäntyö
Vuonna 1980 Helle lopulta jätti työnsä Ilveksessä. Sen jälkeen Seppo toimi hetken aikaa Suomen jääkiekkoilijat ry:n toiminnanjohtajana ja useamman vuoden ajan pelaaja-agenttina. 80-luvun lopulla Helle oli toiminut yli 30 vuotta jääkiekon parissa ja tuli siihen tulokseen, että tämä saa jääkiekon parissa riittää.
Muutaman sattuman kautta Seppo löysi itselleen nopeasti toisen uran huumeongelmien kanssa painivien nuorten auttamisesta. Seppo päätyi mukaan Irti Huumeista yhdistyksen toimintaan ja siitä käynnistyi toinen merkittävä elämänura. Irti Huumeista yhdistyksessä Seppo teki erilaisia projektitöitä ja oli sen jälkeen mukana perustamassa Hyrynsalmelle nuorten huumekuntoutuskotia.
Ehkä merkittävin projekti nuorten parissa Sepolla oli Kurussa sijaitseva nuorten huumekuntoutuskoti Villa Hockey, joka saatiin perustettua pitkälti Sepon periksiantamattomuuden ansiosta. Helle sai vuosien varsilla kertyneillä kontakteillaan mm. Jääkiekkoliiton tukemaan Villa Hockeyn perustamista ja nuorten kuntoutumista. Virallisen työuransa lisäksi Seppo toimi tukihenkilönä lukuisille huumeiden tai alkoholin kanssa vaikeuksissa oleville ihmisille ja jatkoi tätä työtä vielä eläkkeellä ollessaankin.
Seppo Helteen huomiointeja ja palkintoja:
Aatelointi vaikuttajana Suomen jääkiekkoleijonaksi numero 152, 2003
Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristi, 2006
Suomen Jääkiekkoliiton kultainen ansiomerkki, 2006
Suomen Palloliiton kultainen seuratoiminnan ansiomerkki 2011 ja hopeinen ansiomerkki 1971
Ilves ry:n kultainen plaketti, 1991
Suomen Ringetteliiton kultainen plaketti, 1999
Tampereen Palloilijat ry:n kunniajäsenyys, 2011
Tampereen huumeklinikkayhdistys ry:n kunniajäsenyys, 2013
Irti Huumeista ry:n hopeinen ansiomerkki kultaisin tunnuksin nro 5
Oma pää- pääoma palkinto- tunnustuksena vastuullisesta ja positiivisesta tavasta vaikuttaa huumeongelman havainnoitsemiseen, ehkäisemiseen ja hoitoon, 2008
Jutussa on käytetty lähteenä Seppo Helteen muistelmateosta ”Tikkunekkuja nuorille” (Kustannusosakeyhtiö Auditorium, 2013).